Vaihdoin viikko sitten orangeen uuden ketjun, kävin ajamassa ja huomasin, että uusi ketju lipsuu aika paljon kuluneella takapakalla. Samalla reissulla meni takakiekosta pinna poikki, onneksi sattui olemaan oikean mittainen pinna varalla, niin sai sen vaihdettua hyvin.
No nyt on uusi Sunracen 11-46 takapakka vihdoin, eilen sain sen vaihdettua ja vaihteet pelaa taas
Ainakin takapihatestien perusteella bite point vaikutti vaeltavan tuskin lainkaan. Pitää kuitenkin käydä ajamassa vielä kunnolla niin osaa sanoa paremmin.
Seuraavaksi Orangen huoltolistalla:
-brand x -tolpan huolto
-keulan huolto ja lyhennys
-fox x2 joustomatkalyhennys
-nitinän selvittäminen, onneksi on single pivot niin ei kamlasti ole vaihtoehtoja
eli on tässä vielä hommaa. Propainistakin meni vaihdevaijeri eilen poikki mutta niitä onneksi oli kotona jo valmiiksi.
Just rupeen hakemaan, mun mielestä ainakin jonkun youtubevideon taisin joskus bongata aiheesta. Vähän tahmaa nousu tolpassa, vaikka paineet on mitä pitääkin.
Muutama viikko sitten avasin ja huolsin vuonna 2017 hommatun ks lev:n ekaa kertaa ja se oli kyllä melko simppeli prosessi. Ks:n manuaalissa cartridgen avaamista ei käsitelty, sanottiin vaan et lähetä huoltoon. Mutta sai sen kuitenkin kotikonstein auki ja nyt toimii paljon smoothimmin.
Hei tota täähän kiinnostaa. Itellä kaikki kaksi Shimanon uudempaa jarrua kärsii tosta ongelmasta, ikiwanha Saint ei ollenkaan. Bite pointin vaeltelu vielä korostuu kylmässä ilmassa, eli Suomessa kutakuinkin noin 99,99% ajoajasta. Jos ton sais notkeammalla öljyllä korjattua, ni olis kyllä mahtavaa.
Just olis tarkoitus tehdä pientä mix & matchingia eri kahvojen ja kaliperien välillä, niin samalla vaivalla vaihtais öljytkin toisiin.
Jäykkäperän takajarru (m6000 deore) vuosi edelleen. Putsasin satulan sekä männät, ainakin tuntui että olis toiminu symmetrisesti tällä kertaa mutta aika näyttää. Bleedkitin silikoniletku oli kovettunut ikävästi, oli melkolailla mahdoton saada ilmausnipan päälle, mutta jotenkin se siinä pysy kunnes irtos ja roiskutteli kaikki öljyt ympäriinsä Loppujenlopuks kuitenkin jarru ilmattuna ja pyörä kasassa
Siirsin XT M8000:t Patriottiin, samalla nopea bubble bleed ihan vaan koska voin.
Patriotissa olleet Zee:t meni Hello Daveen, mutta vaihdoin kahvoiksi uudet M8100 mallin XT:t. Alustava fiilis hyvä, mut sen näkee sitten ensimmäisten oikeiden ajokertojen aikana elääkö bite point näillä kahvoilla. Myös: vinkuu ihan hemmetisti, jatkosäätöä luvassa.
Zeen kahvat meni asuinkumppanin pyörään isoisän aikaisten Saint M800 kaliperien kaveriksi. Tykkäsi. Itseasiassa noissa on myös mun makuun yksi parhaita jarrutatseja ikinä. Pitää ehkä vaihtaa noi sittenkin itelle, heh.
Purin hiilikuitutäpärin takanavasta vaparin irti, tarkistin kunnon, tein reklamaation myyjäliikkeelle ja poistin vaparista kaiken vanhan paksun rasvan pois. Nyt kälkättelee kovempaa mutta on varmasti ohuilla rasvoilla parempivointinen näillä leveyksillä.
Kyseessä ei ehkä oo sit huolto, mutta kasasin uuden dirtin myös.
Ilmeisesti ei ollu vuosia vanhan honen rissojen ruuvien lukite enää nii hyvää ku uutena, ni lähti purkaantuu ni meni sit koko häkkyrä pakan kanssa solmuu. Sit ku yritin suoristaa takahäkkiä ni katkes.
Otin iciwanhat ODI:n gripit pois (näytti olevan Lizard Skin lukkorenkaat noissa hih) ja vaihdoin tilalle: Renthal Lock-on Ultra Tacky.
Voi Juma! Noi on todella tahmeat. Katotaan kestääkö kuukauttakaan… Toisaalta suunnitelmana on vetää nyt tiistaina tai keskiviikkona shakedown EK Nuuksiossa, sit la-su Ukkohalla enduro ja heti perään seuraavana viikonloppuna Ruka funduro. Race on!
Uudessa pyörässä parille viimeiselle rattaalle ei tahtonut osua ketju kunnolla millään säädöllä. Vaihtaja irti ja vaihtajankorvakkeessa oli vanteesta katottuna ainakin 5mm heittoa, vähän voimaa ja suoristu noin milliin. Nyt vaihtaa kuten pitääkin. Viime viikolla tein saman maantiepyörälle. Jostain syystä noi korvakkeet ei taho mulla pysyä suorina
Vaihdoin sen iskarin spacerin astetta pienempään kun 5mm jäi käyttämättä joustoa. Lisäks vaihdoin uudet gripit ja laitoin sisänousukahvat, satula vaihtu ergoniin ja takarengas racing ralphiin. Sähköpyörä sai tarakkalaukut ja paremman takavalon, pääsin eroon siis korista.
Putsasin voimansiirron ja vassutin kampisetin ja taka-akselin fättäristä. Kaikki alkoi narinan etsimisestä ja päättyi asiakaspalautteen antamiseen eräälle internetitse operoivalle valmistajalle.
Aika ikävää, että vasta hankittu pyörä alkaa narista parin satasen jälkeen. Kuiturunkoisena herätti tottakai verenpaineen nousupotentiaalia.
Loppujenlopuks kuitenkin jarru ilmattuna ja pyörä kasassa 
