Itelle jotenkin se vaikeuksien ylittäminen ja tyylittelyn hallinta ois tärkeitä elementtejä.
0 äänestäjää
kunnon lököttämistä, mutkaan osumista, luontotuplan ylittämistä, hyppyri, boostiwhippi, parkkipaikalla tai spotilla spekulointia, ajon jälkeinen olotila, KAIVAMINEN, koko lifestyle, kaikki kuskit ja niiden näkeminen ympäri maata ja maailmaa!
Maastopyöräily on kyllä parasta pään nollausta, kun ei tarvitse keskittyä kuin seuraavan linjanvalintaan.
Siihen päälle vielä kaverien kanssa ajaminen sekä lähiluonnossa liikkumista ja uusien paikkojen löytämistä.
Omalla kohdalla tykkään myös Stravan tuomasta lisästä maastopyöräilyyn ja ensi vuonna haluisin osallistua myös yhteen tai kahteen Funduro-kisaan.
Maastopyöräily näin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen on kyllä melkoisen mukavaa. Nostalginen visiitti lapsuuden poluille sai tajuamaan miten paljon on unohtunut, mutta myös miten siistiä se sitten on kun uskaltaa ja tajuaa miten jostain pitää ajaa.
Polkujen/spottien etsiminen ja väsäily on mahtavaa ja aina ollut lähellä sydäntä ja tunteja menee helposti metässä vaikka pyörä nojaanin puuhun kun raijaa puita ja kiviä että pääsee jostain uudesta paikasta ajaa.
Maastopyöräily on loistavaa vapaampaa treeniä kun mitä sileerenkaisilla tulee vedeltyä.
Jonain päivänä uskallan vielä hyppiä kun nuorna poikna tai sitten en mutta ajetaan yks kausi funduroa eka.
