Megan hajottua tuli ajankohtaiseksi miettiä seuraavaa runkoa. Olin jo vähän kattellut vaihtoehtoja valmiiksi kun arvasin että jotain varmaan hajoaa pian, olihan se peräkin jo jatkoajan jatkoajalla ja kaikenlaiset työvirheet etukolmiossa kummitteli mielessä. Tilaukseen lähti Commencal Furious -runko, jonka olisi ollut määrä tulla heinäkuussa, mutta kun kyselin kuun lopussa tilannetta, kävi ilmi että toimitus oli viivästynyt marraskuulle, mutta asiasta ei viitsitty mainita mitään. Läheteltiin siinä pari hermostunutta sähköpostia, marraskuu olisi kuitenkin parkkikautta ajatellen yhtä kuin ensi vuonna, mutta tilanne oli mikä oli, minkäs teet. Tuumin että kaipa se tuollainen Clash on ihan ok myös, kun niitä oli hyllyssä ja tiesin että siihen sopii tuplakruunukeula, jonka olin aiemmin bongannut punaisella lapulla ranskan manitou-maahantuojalta.
Vaihdettiin tilaus siis Clashiksi ja tinkasin hyvityksenä diilin TTX22:sta. Muut osat olikin melkein valmiina, mitä nyt tuo rungon pintaviimeistelyyn täsmäävä tolpan panta ja titlen tanko piti saada. Kiekot lainasin Bansheesta ensi hätään ja jarrut sekä loput voimansiirrosta Megan raadosta. Megan vanha zingle speed -kiristin oli jo aika paskana ja klappasi, joten vaihdoin tilalle modaamattoman zee-vaihtajan jota koitin hetken ajaa sinkulakiristimenä, mutta toi freeride-versio (11-36 pakalle) jättää b-säädön turhan löysälle, jolloin se ei ohjaa ketjua riittävästi takarattaan ympärille, mikä oireilee “hyppimisenä” polkiessa. Päädyin laittamaan vaihteet, kun onhan ne ihan kivat siirtymillä. Kasasin osalaarin romuista 6-lehtisen pakan perimmäisenä ajatuksena karsia turha jousittamaton massa poistamalla ne vaihteet joita ei kuitenkaan tule käytettyä. Samalla sain ketjulinjaa vähän suoremmaksi sillä ajatuksella että ehkäpä noista jo ajetuista rattaista saa enemmän kilsoja irti kun ketju kuluttaa niitä vähemmän. Oikeasti riittäisi ihan hyvin kolme-neljä vaihdetta, mutta rattaiden lukumäärän saneli lopulta vaihtajan b-säätö/ylärissan suunniteltu liikerata ja rajoitinruuvien riittävyys. Törkeä tiikerikuvioinen sdg bel air löytyi kaverin stasheista, tolppa toisen, shimmi kolmannen (kiitos @Sepsodus!)
Hieman päälle pari kk ollut ajossa tämä nyt ja mukava on ollut körötellä. Runkokoko kasvoi alun perin tilatusta M:stä L:ksi, joka on myös kokotaulukon suositus, eikä tuo korkealla tangolla mitenkään kömpelöltä ole tuntunut vaikka tykkäänkin että parkkipyörä saisi olla vähän renkaat tontissa kelloa vastaan ajettavaa enskajyrää näppärämmän kokoinen. Korkea tanko toki lyhentää hytin pituutta jonkin verran. Iskari pitää kyllä shimmata uusiksi, nyt on nupit kaakossa ja silti tosi löysä tuntuma alustaan, vaikka kyllä se jotain tekee oikein kun pito on sen sijaan tautinen ja pyörä kulkee tosi kovaa, eikä sillä ihan paska ole hypätäkään. Keulan säädöt vastaavasti täytyy olla aivan auki että saisi alustaan suht saman tuntuman eteen ja taakse. Toi dorado on mezzerin tapaan aika raskaasti vaimenettu ja olis kiva käyttää sitä hyödyksi. Ehkä pitää tutustua vielä asiaan nyt mutakauden aikana ja hoitaa shimmimuutokset sitten samalla kertaa kausihuollon kanssa.
Jonkinlainen etulokari tuohon keulaan pitää keksiä. Pitää ehkä kokeilla vanhaa peltilokarikikkaa eli lyödä tähtimutteri alakautta ruotoon ja ripustaa siihen jokin kunnon mopokross rapakaari. Taaksekin voisi kyllä laittaa kuraläpän laakereiden suojaksi.
Semmoinen tarina
Tarrat ottaisin kiekoista veke. Oudon näkönen tuo keula ilman tota välitukea, aloin heti miettiä miten siihen saa lokarin. Senhän vois kiinnittää myös noihin liukuputkia suojaaviin lärpäkkeisiin?