Viime vuosi jäi koronan takia väliin, mutta perjantaina 15.10. mennään taas! Jos nyt oikein tulkkasin aikataulua niin Suomen aikaa klo 20 alkaa ekat runit.
Ensin pahin pettymys tapahtumaa koskien, elikkäs Brendan Fairclough’n peruutus loukkaantumisen vuoksi. Reed Boggs tulee tilalle.
Kylläpä tais loksahtaa suu auki kun tätä katsoi ekan kerran
Aikamoisia kuskeja tuonne on valikoitunut silti iso kasa, mutta itseä eniten kiinnostaa Andreu Lacondeguy ja tietenkin Brage Vestavik! Tuntuu oudolta ajatukselta nähdä Brage Utahin aavikoilla noiden lumessa ja mudassa rämpimisten jälkeen.
Brendogin poisjäänti kyl harmittelee, mut onneks voi hypätä Bragen bandwagonii. Itselläni oli mennyt ihan ohi et vuori tai ainakin vuoren seinä vaihtuu jälleen.
Itse toivoin Emil Johanssonia korvaajaksi, mutta näemmä tuo Crankworxin keikka esti osallistumisen. Samapa tuo lopulta ketä on mukana, kunhan ajamaan(/katsomaan) pääsee!
Leppoisan näköistä tuo kaivaminen.
Ja toinen leppoisa oli tämä vanhalla kisapaikalla lämmittely.
Raaka laji tuo rampage, Lacondeguy loukkaantui treenaillessaan ja mursi vissiin solisluunsa.
Onneks ei käyny pahemmin noissa pannuissa.
Brage tais mainita kaivuupuuhissaan että varmaan lapioi osan treenipäivistäkin, mikä olis mukava homma niin selviää varmemmin perjantaihin asti yhtenä kappaleena.
Onko tämän vuoden ankeilijateema ”Rampage is just a slopestyle this year” kun Semenuk vetää yksikruunuisella tailwhippiä treeneissä? Toinen nähty kommentti jossain oli ”liian rakennettuja linjoja”.
Pahuksen loukkaantumiset. Toivottavasti joku muu ku Semenuk vie kisan, toi rupee olemaan ihan pelkästään kisa siitä kuka ehtii tekemään sloperadan ja millään muulla ei ole väliä.
Semenukin ongelma on vähän siinä et se saa kaiken näyttämään niin helpolta, mut onhan sillä ollu aikasemmissa voittoruneissa temppujen lisäksi myös noita jyrkkiä ja teknisiä juttuja.
Mutta mitäs nyt sitten jäi käteen? Vähän kehnot fiilikset ehkä loppujen lopuksi. Suosikit loukkaantui ennen koko hommaa ja viimeistään TSV:n pannut syvensi suuren murheilujuhlan tunnelmaa. Onneksi ei käynyt lopulta pahemmin. Kaikki kaatumatta päässeet pääsi tuohon kympin sakkiin ja kutsuvieraaksi ensi vuodelle.
Valituksen jälkeen on todettava että olihan siellä tietty hyvän mielen juttujakin. Pieninä yksityiskohtina jäi mieleen Reed Boggsin iloinen 3-star, Thomas Genonin ghost rider, Ethan Nellin doge ja Jaxson Riddlehän oli pirteä. Olihan ne Semenukin temputkin ihan hauskoja, takaperinvoltteja näin ihan tarpeeksi.
Oli tää vähän tällänen budjettiversio, mutta kyllä mä nautin tän kattomisesta taas tauon jälkeen. Oli kyl unohtanu miten jännittävää tää livenä seuraaminen on. Mut vähän kyl huomaa sellasta turtumista et asiat mistä on muutama vuos sit huutanu ääneen kattoessaan ei nyt herätä oikeen mitään tuntemuksia.
Eniten mieltä lämmitti Riddlen ja Semenukin nolliedropit, ja olihan toi Riddlen ajo ihan tosi innostavaa katottavaa, en kyl silti nää et sen ois pitäny hirveesti kovemmilla pisteillä olla. Semenuk nyt ajaa vaan ihan hiton hyvin ja teki taas juttuja mitä muut ei tee, Zinkin chute oli edelleen ihan hullu (Straitin runi oli sellanen Zink light vaikka sen table oli ihan saakelin hieno) ja sit kaks muuta parasta oli Boggs ja Sorge. Alkuun mietin et oliko Sorge nyt palkintopallikamaa, mut se kyl ajo siinä alussa ihan hiton siististi ja lujaa sitä jyrkkää. Genon oli kyl taas malliesimerkki siitä pelkästä slopestylestä, vaikka se sitä tekeekin ihan hiton hyvin.
Olihan se joo. Tällä kertaa jaksoin kattoa livenä koko setin, oon tainnu aina ennen nukahtaa kesken kaiken. Ihan oikea tyyppi voitti IMO, ekan kierroksen jälkeen olin ihmeissäni että ei kai Strait vie koko hommaa tolla ajolla.
Ja joo, jo muutama vuos sitten aloin miettimään koskakohan joku kuolee. Vähän mennyt överiksi risk vs. reward.
Ihan oikea tyyppi voitti IMO, ekan kierroksen jälkeen olin ihmeissäni että ei kai Strait vie koko hommaa tolla ajolla.