Tässä tää nyt ois, mutta ei tarvi mennä kokeilemaan. Onko kellään takuuvarmoja säänjumalienmanausriittejä tiedossa? Onpahan ainakin aikaa miettiä järkevämpää reittiä tolle etujarrun letkulle…
Tuurilla loksahteli palaset hyvin yhteen. Tolppa on sullottu runkoon just niin syvälle kun menee, ja satula on aika lailla oikeella korkeudella. Iskarin jousikin vaikuttais olevan ekalla kunnossa. Pikasesti mitattuna sägi jossain 14-15 millin tietämillä, kun Banshee suosittelee 13,5-15 mm.
Jos joisin alkoholijuomia, niin varmaan nyt joisin, mut ehkä täytyy korvikkeeks käydä hakemassa Lidlistä pari pastel de nataa ja keittää teet sateenpitoviihteeks.
Nyt pääsette katselemaan muutakin kun mun makkarin seinää.
Onneksi ei ollut eilinen sade jäädyttänyt polkuja kokonaan. Avoimilla paikoilla oli aika liukasta, mutta metsässä onnistu ajaminen oikein hyvin.
Ensivaikutelma on, että tää on just sellanen kun mä halusinkin. Taipaleella tuntu, että etupää on aina liian kaukana, joten mutkissa joutu nojaamaan tosi liioitellun tuntuisesti eteenpäin, että sen sai kunnolla kääntymään. Tällä pyörällä tuntuis olevan paremmassa paikassa sen kummemmin edestakaisin liikkumatta.
Tähän liittyen: Taipaleella olin yrittänyt tuoda stongaa lähemmäksi pidemmällä keulalla ja reilulla spaceripinolla, ja kun hyppäsin ekan kerran tän kyytiin, niin kädet tuntu olevan niin alhaalla, ettei ajamisesta tulis mitään. Toi lyhyempi etupää tekee kuitenkin sen, että tankoa saa painettua helposti suoraan alas, joten ajaminen suju tosi hyvin. Eteenpäin nojailu Polella varmaankin oli seurausta korkeesta stongasta, kun etupyörälle ei muuten saanut kunnolla painoa. Nyt ongelmaa ei ole, ja kääntyminen tuntuu helpommalta.
Jousitus oli aika karkeesti säädetty: sägit suunnilleen kohilleen, kompressiot puoleenväliin ja reboundia tuntuman mukaan. Tuntu yllättävän hyvältä. Takapää oli todella eleetön. En tuntenu mitään nypytystä, mutta toisaalta ei yhtään harmittanu kiskasta putkelta muutamaa polkasua kun vauhtia kaipas lisää, ja pumppaaminenkin toimi hyvin. Pientä notkumista penkistä ajaessa on, mutta sen saa lukitusvivulla pois, jos alkaa häiritä. Ylämäissä riitti pitoa jäästä huolimatta, ja yleensä ongelmia tuotti ensin se, ettei etupyörä enää pysynyt polulla.
Mezzer oli vähän kovempi. Töyssyt tuntu pikkasen käsissä, mutta tossa on niin paljon säädettävää, että hyvien asentojen hakemiseen menee varmaan päivä jos toinenkin. Isommissa kuopissa ja muissa toimi tosi hyvin, ei sukeltanu, mutta oli kuitenkin smooth.
En oikeen osaa sanoa tästä hirveesti mitään järkevää. Alan vasta tajuta mitä tolla takajoustolla pystyy tekemään, eli ajaa hemmetin kovaa kaikennäkösistä kivikoista ilman että vauhti juurikaan hidastuu. Hauskaa on siis ollut.
Myös ylämäkeen meneminen on outoa, kun ei niistä pikkukivistä ja juurista tarvii pahemmin välittää, kuhan vaan pyörittää jalkoja ja pitää eturenkaan oikeessa suunnassa. Outoa menoa kaikin puolin.
Kävin myös Savelassa ajamassa pumpträkkiä, ja kylhän tää sielläkin eteenpäin kulki.
Ajatukset koon sopivuudesta ovat vahvistuneet. Kun tossa seisoo kaikki paino jaloilla, niin gripit asettuu luonnostaan just siihen käsien kohalle, ja sit voi vaan pikkusen stongasta nostamalla ja painamalla mennä mihin suuntaan vaan suht helposti.
Sattuneesta syystä pidän tätä sisällä, ja joka kerta aamukahvin kanssa nojatuoliin asettuessa näköalana on tää pyörä ja ajatuksena “Ehtisköhän tänään ajamaan?” Kesälomaa odotellessa…
