2020 piti olla kaikkien aikojen MTB vuosi ja koko paskaisen loskatalven tulikin ajettua aika aktiivisesti. Ajatus uudesta pyörästä oli pyörinyt jonkun aikaa mielessä ja kaikennäköisiä vaihtoehtoja lyhytjoustoisesta täpäristä kovatarakkaan tulikin mietittyä. Kriteerit uudelle pyörälle oli 29 kiekot ja vanhaa Norco Torrentia pidempi ja loivempi geo. Pole Taival, Nordest Bardino, muutama eri Banshee-malli ja Cotic FlareMax kävivät vuorotellen ostoskorissa mutta ei oikein lähtenyt…
Kaikkien aikojen MTB vuosi 2020 koki kuitenkin ensimmäisen kolauksen jo Helmikuun alussa kun höntsäfutista pelatessa meni polvi paskaksi. Sisäsiteessä oli repeytymä ja kaikki talven suunnitelmat meni uusiksi. Ajatus uudesta pyörästä oli kuitenkin jo niin vahvasti läsnä, että tilasin uuden rungon makoillessani saikulla itsesäälissä. Rungoksi valikoitui lopulta Pipedream Moxie kovatarakka enkä edes enää muista miksi. Vaikka en pystynyt kunnolla kävelemään kuukauteen olin varma, että kesällä vedetään. Runko oli pre-order ja toimitusta luvattiin maaliskuulle mikä toi hieman iloa synkkyyteen. Maaliskuussa paska osuikin sitten kunnolla tuulettimeen maailmalla ja Pipedreamilta tuli viestiä, että toimitus viivästyy. Vakuuttivat kuitenkin, että rungot on hitsattu ja kunnossa eikä ylipitkiä viivästyksiä ole tulossa. Kuitenkin tuli heti eräs suomalainen pyörämerkki mieleen ja ajatus 10kk toimitusajoista alkoi pyöriä mielessä.
Huhtikuussa alkoi kävely olemaan sen verran sujuvaa, että uskaltauduin pyörän selkään ja maantielle kuntouttamaan polvea. Maastohommiin en kuitenkaan vielä uskaltautunut.
Loppukeväästä ja alkukesästä elämään tuli uusi kämppä ja vähän remonttihommia, joten pyöräily ja rungon odottelu unohtui. Pipedreamilta tuli kuitenkin säännöllisesti päivitystä tilanteeseen ja rungon toimitusta luvattiin toukokuulle. Toukokuussa, kesken muuttohommien runko saapui.
Kiinnostus ja motivaatio mtb-hommiin oli kuitenkin kadonnut joten laitoin rungon häkkivarastoon. Kesän mittaan yritin herätellä ajofiiliksiä selailemalla nettikauppoja mutta pandemian takia kaikki kivat partsit oli kiven alla. Loppukesästä sain jotain osia tilattu mutta projekti ei kuitenkaan edennyt. Vanhakin pyörä piti saada alta pois ennen osien metskaamista. En osannut hyödyntää pandemian luomaa kaikkien aikojen pyöräbuumia ja sain vanhan pyörän myytyä vasta muutama viikko sitten. Maastokilometrejä helmikuun jälkeen: 0. Mitäköhän tästäkin tulee?
Osia tällä hetkellä:
Hopen o-laakeri
Blackspire-kammet
DT kiekot (en enää muista mitkä E1700 ehkä?)
Vanhat Maguran MT5
Brand-x 170mm tolppa
Saksasta on tulossa 150 mm Pike lyhyellä offsetilla ja 3 kilon renkaat.
Voimansiirtoon oon miettinyt microshiftin adventX osasarjaa. Ohjaamoon Renthalia.
WTB Vigilante 29x2.5 Tough High Grip/WTB Judge 29x2.3 Tough High Grip
Magura MT5/Magura Storm HC 180
Blackspire Badger 32T
MicroSHIFT AdventX Trail osasarja
Brand-X Ascend 170
Renthal Fatbar 35 780
Renthal Apex 35 32
Renthal Kevlar Lock-on gripit
SDG Duster Ti
Nukeproof Horizon
Sain jarrut jotenkin toimimaan ja kävin lähimetsässä ajamassa muutaman kierroksen. Muutamia huomioita:
maastopyöräily on helvetin hauskaa
maastopyöräily reilun vuoden tauon jälkeen on myös helvetin raskasta vaikka olisikin hinkannut maantietä
29er rullaa kaiken yli mutta vanhan pyörän 27.5+ oli mukavampi. Tässä vähän enemmän kivirekifiilis.
Advent X hintaisekseen hyvä osasarja. Clutchissa hieman klappia joten vaihtaja liikkuu muutaman sentin. Ketju pysyy mutta pitää ääntä ilman chainstaysuojaa
pyörä on pitkä mutta tuntuu silti todella tasapainoiselta. Joutuu käskyttää mutta tuntuu todella paljon paremmalta liikkua pyörän päällä. Vanhalla pyörällä oli jotenkin koko ajan sellainen fiilis että paino on liian edessä tai liian takana.
ei mikään xc-tykki mutta kyllähän tolla ajaa ihan kaikki ylämäetkin. Tottelee reisiä siinä missä muutkin pyörät. Sliderit on jossain keskellä mutta silti ei tunnu perä liian lyhyeltä teknisissä ylämäissä koska tuntuu, että istuu aika keskellä pyörää.
aika paljon ajoa/säätämistä vaati taas, että löytää oikeat säädöt keulaan ja oikeat rengaspaineet mutta helvetin hyvältä tuntuu jo nyt
Päivitetään vähän tätäkin topicia. Tuli ajettua jonkun verran kesällä 21 ja alkusyksystä. Alkutalvesta polvi meni laskuhommissa jotenkin huonoksi ja jäi kevään ja alkukesän ajot väliin. Ei sit ollu oikein loppukesästäkään mitään ajoliekkiä, joten Moxie vietti aikaa häkkivarastossa. Kävin sit loppusyksystä muutamia kertoja sytyttelemässä liekkiä ja nyt alkaa olemaan ihan hyvä fiilis tämän suhteen.
Pitäisikö laittaa 160 millinen ilmaruoto tähän nyt kun XC-kausi on käynnistynyt? Polkuajossa tullut viime aikoina paljon pedal strikejä ja haluaisin tehdä jotain asialle. Tietysti voisi ehkä skarpata ja ajaa vähän huolellisemmin. Aika kivan tasapainoinen paketti tuo on ollut 150 millisellä muuten, joten vähän mietityttää keulan pidentäminen. Meneekö ylämäet ihan pelleilyksi? Reach lyhenisi hieman, mikä voisi olla ihan kivaa.
Kaipa sitä joustomatkaa pidentäessä voi vastaavasti laskea tankoa 10 mm?
Lyhyemmillä kammilla saa ainakin heti paikalla lisää maavaraa
Keulan säädöillä voi kans kokeilla vaikuttaa asiaan. Saattaisin ite kokeilla lsc:tä kiinni, paluuvaimennusta auki ja vähemmän tokeneita ilmajouseen jolloin se on ehkä vähän topakampi joustomatkan keskialueella
Polkimien kolinaa vähensi itellä dt:n navan hammaskehän päivitys 18->54t. Mut jos noissa EX-kiekoissa on vakiona 36t niin voi olla vähemmän merkityksellinen päivitys.
