Viikon ajotauko ennen Rukalle saapumista teki hyvää. Palautunut olo ja Rukan EK:T oli aiempia pidempiä. Treenipäivän aamuna oli märkää ja ensimmäinen ajatus EK Björnin savannialueella jarrua painaessa että voi vaseliini kun on liukasta. Onneksi kisapäivänä oli kuivaa ja pitoa löyty.
EK:t oli kaikki hyvin samanlaista enduroa: metsäpolkua, käännöksiä ja vauhdin ylläpitämistä. Sokko EK:na ajettiin ”Mursu”, joka oli vähän alle 2min ajopätkä. Kannustusjoukoissa oli loistavaa enduroa henkeä kun moottorisaha suhisi ja kellot kalkatti.
Oma suosikkipätkä oli Hunaja, jossa pääs polkemaan pyörää niin kovaa kuin vain pystyi. Ekalla vedolla Hunajalla lähtikin kivi eturenkaan alta ja etunen kirjoittamaan. Pienet metsurin hommat siinä sivussa ja pyörä oli takas oikeassa liikkeessä.
Yksi epähuomio oli kun menin gondolilta suoraan Kärppä EK:lle ja paikalla ei ollut ketään. Odottelin 10-20s ja lähin EK:lle. Radalla tuli puolivälissä eteen junnu ja saattaja, jotka oli ilmeisemmin lähteneet matkaan vähän ennen kun saavuin lähtöalueelle. Jonku aikaa himmailin kapealla polulla perässä, mutta onneksi tuli pitkä leveä suora, jossa pääs turvallisesti ohittamaan.
Joka tapauksessa parasta ajoa mitä olen enduro-henkisissä kisoissa pystynyt lähettämään. Sijoitus 37/70+22 keskeyttänyttä/ei aikaa.
Jaksoin vetää valjaat ylle kisassa pitkästä aikaa, muutama isompi tilanne mahtui kisaan. Vanne meinas vaihteeksi levitä väkisin käsiin niin tuli liikaa varottua sitä ja meni vähän ajoittain sakkaamiseks sen takia. Pätkät oli kyllä tämän kauden parhaat.
Mennyt ohi että tuollakin pyörii nyt hissit. Joskus muutama vuosi sitten kun siellä järjestettiin Ellivuori Hardline tuli mietittyä et pitäskö käydä kattomassa millanen paikka, mutta eipä tullut.
Ellivuori on kyllä masokismiin taipuvan enskahenkilön paratiisi. Kiveä, kallioo ja juurta on tarpeeksi ja siihen päälle vielä aika hyvin jyrkkyyttä niin onhan se 6/5.
Hyissss että näyttää pahalta tommonen risukkoon/harvennusjätteeseen syöksyminen. Ei tainnu tulla isoja reikiä kun oot vielä elossa? (Insert video GC:n kaatumisesta)
Ylläksen jälkeen tuli jatkettua kisauraa Rukan Funduro: More is Moressa. Keskittyminen ja valmius olivat aluksi sitä tasoa, että ekojen kellotuksien jälkeen teki mieli lähteä kotia, mutta jossain vaiheessa sitä alkoi herätä päivään. Lopussa energiaa vei vuotava takakumi, joka piti pumpata täyteen ennen starttia, jos halusi edes hieman ilmaa renkaassa päästä maaliin. Lyhyitä ratoja verrattuna Ylläkseen, mutta teknisempiä juttuja ja rajumpaa kivikkoa. Ainoastaan Ahonlaita Technical oli sellainen, millä teki mieli heittää vesilintua. Uusi enskapätkä ankkurihissin laskijan vasemmalla oli oikein jees ja mukavan vaihteleva.
Kahden kisan perusteella ehkä silmiä avaavin kokemus on ollut tajuta, että oman vauhdin katto ei olekaan ihan niin matalalla kuin on ajatellut. Vaikka vauhtia puskee ylöspäin niin ajo on silti varman tuntuista. Silti eniten opeteltavaa on siinä, että pitäisi vaan päästää loivilla osuuksilla kovempaa. Pitäisi myös painaa paremmin mieleen ne kohdat kun voi vaan päästää.
Autokunnan sisäisessä kisassa 4,5s tappio. Moraalinen voitto jäykkäperällä full susista ei lohduta.
