Bikecheck: BTR Belter "Pequod"

Pistetääs eka bikecheck tänne. Tässä pyörä, jonka kanssa mulla on nyt vähän omituinen suhde, eli BTR:n Belter numerolla 184, aka Pequod.

Joskus tossa pari vuotta sitten tuli fiilis, että jäykkäperä kiinnostaisi. En oikein osannut ajaa ja ajattelin, että jäykkäperällä tykittely opettais valkkaamaan linjat paremmin jne kaikki sellaiset. Halusin brittipyörän, joten vaihtoehtoina oli esim. Orangen P7 ja Airdropin Bitmap. Jälkimmäinen kiinnosti ehkä eniten, mutta sen ilmestymisajankohta venyi ja venyi.

Sitten törmäsin PB:n sexiest AM/FR hardtails -ketjussa ihan älyttömään ilmestykseen, eli vastaan tuli brittiläisen BTR:n Belter.


Kyllähän sitä järki sanoi heti, että varmaan aika haastava pyörä, mutta kun tuota kuvaa katsoi…

Kyseessä on siis jäykkäperä todella low & slack -geolla. Mallin ilmestyessä se ollut myös long, mutta nykytrendeihin nähden etukolmio ei ole kyllä mitenkään erityisen pitkä (ihan tarpeeksi kyllä). Jaa että kuinka slack? No vaikkapa 61 astetta (26" versiossa, 275 on puol astetta jyrkempi). Käytännössähän jäykkäperä sägää sen verran, että ajossa toi on siinä 63 paikkeilla, eli vastaa perus-DH:ta siinä suhteessa.

No, kaikenlaisia vaihtoehtoja siinä tsiigailin mutta sitten kun rupes juttelemaan BTR:n kaverin kanssa aiheesta, niin aika nopeasti sitä alkoi jo ajattelemaan itseään Belter-kuskina. BTR:n Tam kyllä varoitteli, että Ranger olis useimpien käyttöön parempi. En kuunnellut.

Tilaus oli pistetty sisään helmikuussa 2018 ja kesäksi sitä odoteltiin, mutta useiden myöhästymisten jälkeen runko tuli lopulta tuossa syksyllä. Ja helvetin siistihän toi on, ei voi muuta sanoa. Tällai maallikon silmään työnjälki ja detskut on kyllä ihan ensiluokkaisia. Pyrin speksissä jatkamaan brittilinjaa, eli Hopea ja Burgteciä pyörään. Jarruiksi otin kuitenkin saksasta halvalla löytyneet TRP:n Quadiemit ja voimansiirroksi Shimanon Zeen. Pitkälti siis rakensin ton DH-henkiseksi myllyksi.

Lopputulos on kyllä ehdottomasti yksi siisteimpiä pyöriä mitä tiedän, mutta samalla tässä on pari juttua jotka hajottaa. Mulla on nyt ollut tää tosiaan pari vuotta käytössä ja fiilikset on jotenkin tosi ristiriitaiset. Välillä mua vituttaa, että menin hankkimaan koko laitoksen ja usein vaan hymyilyttää pelkkä pyörän näkeminenkin.

Syy tähän löytyy siitä geometriasta. Pyörä on suunniteltu brittiläiseen DH-käyttöön ja sieltä näkemäni perusteella radat on vähän erilaista settiä kun mitä suomessa tarjolla. Tämä näkyy ihan mahdottoman matalassa keskiössä. Mun silloisessa täysjoustossa oli jo suht matala keskiö, joten en ajatellut, että se olis erityisen paha juttu, mutta tässä keskiö on viel ratkaisevasti vähän matalammalla ja oikeastaan jo liian matalalla. Mun ajoissa tää pyörä näkee kivikkoa kuitenkin sen verran paljon, että matala keskiö oikeasti haittaa jo menoa vähän (vaikka mutkissa tää on kyl samalla ihana sen takia). Ei ole ihan harvassa ne kerrat, kun olen pannuttanut ihan vaan ajaessani jonkun sellaisen yli, jossa ei olis täysjoustollani kolisseet kammet kivissä. Tää on erityisesti jyrkissä pätkissä vähän harmi, koska just niissä tää on toisaalta taas keulakulmansa ja muun geon takia ihan superhauska.

Sit tähän liittyen se toinen “ongelma” on se, että Belter-oloissani arvioin väärin sen, missä tällaisella pyörällä haluais ajaa. Eihän tämä parkkipyöräksi jäänyt, vaan oon vähintään yhtä paljon ajanut tällä ihan perus polkuajoa. Aikani sitkutin tällä ilman hissitolppaa ja pullotelinettä, koska olihan tää siistimpi silloin, mutta jossain vaiheessa huomasin et kyllä tätä mielellään ajaa pidempiäkin siivuja. Vaikka geometria on DH:n, niin takajuuston puuttumisen takia tämä on oikein hyvä poljettava ja istuma-asento on miellyttävä. Keulakulma ei haittaa oikeastaan yhtään, koska niissä nousuissa joissa se tulis hankalaksi, olen luultavasti jo feilannut kolistemalla kammet kiviin tai kallioon. Eli sen sijaan, että tästä olis tullut mun parkkitykki, ajan tällä suht usein ihan peruslenkkiä, jossa kuitenkin vähän normaalimmalla geolla varustettu jäykkis olis luultavasti kykeväisempi (ei toki välttämättä hauskempi).

Nykymuodossaan pyörä on pitkälti näillä spekseillä, eli hissitolpalla varustettuna, mutta taakse olen pistänyt plussa(hkon) 2.8 Nobby Nicin, kaikkea pitää yrittää et keskiön sais vähän ylemmäksi…

Summa summarum, on tämä ihan hiton siisti pyörä, mutta jos nyt uudestaan olisin näillä tiedoilla keväässä 2018, niin kyllä mä BTR:ltä pistäisin sen Rangerin tulemaan tän sijaan. Olen välillä ajatellut, että pitäiskö tää jossain vaiheessa muutenkin vaihtaa siihen, mutta sit aina tuleekin taas ajettua joku hauska lenkki tällä ja ne fiilikset unohtuu. Ja kun BTR:stä lähti toinen osapuoli pois ja hintoja on jouduttu nostamaan sellaiset kevyet viiskyt pinnaa, niin nyt noi rungot ei ole kyl enää oikein omassa budjetissa (toki esim Coticin bfe tai bfemax olis hyvä vaihtoehto, tai toi uus Honzo ESD). Harkinnut välillä myös sitä vaihtoehtoa, että nostais keulaa vielä 10mm ja pistäis tähän miinusmerkkisen anglesetin jolla sais keulakulman pidettyä viel järkevänä.

Mut tällainen tämä, parin vuoden jälkeenkin tää pyörä herättää vahvoja tunteita :smiley:

6 tykkäystä

Oonkin vähän ootellu millon tästä tulee bikecheck, koska on tää vaan upein pyörä mitä päässy livenä näkemään.

On se hurja. Hyvää raportointia ja kerrontaa.

Saaks tosta kaivettua vielä geotaulukkoa?

Se mitä oon ajan rangeria ja verrannu omaan cotic bfe niin aika samantuntunen pyörä on.

Joo, tuossahan tuo.

Ranger kyl vaikuttaa todella kiinnostavalta, varsin lyhyt keula mutta todella aggressiivinen geometria.

Kiintoisa pyörä ja ennen kaikkea hieno, tykkään kun seatstay ja "vaaka"putki menee samaan linjaan. Mulla oli muistaakseni 50 mm bb doppi aikanaan 650b kustomijäykkäperässä (140mm keula) ja sen kanssa pystyi vielä elämään hienosti. Mutta sentti on paljon, just huomasin itse kun vaihdoin 175 kammet 165 lyhyiksi.

Minkä joustoinen keula tässä on? Vaikuttaahan sekin sägiin ja siten keskiön tiputukseen hieman.

Joo, tässä on 160mm, mikä varmaan tosiaan osalta edesauttaa niiden hankalien tilanteiden syntymistä. Toki myös kuskista kyse, et varmasti taitavimmissa käsissä tulis vähemmän tuskailua asian kanssa.

Eikä nyt viitsi liikaa korostaa myöskään tätä, kyllähän 90% ajosta menee ongelmitta ja silloin tykkään toisaalta matalan keskiön tuomasta varmuudesta. Se 10% on sit juuri tekniset kivikot tai esim. porrasnousut joissa tää vaatis ihan eri tapaa taitoa kuin samojen ylittäminen täpärillä.