Black Friday tuli ja meni. Black Sunday vei mennessään ja laittoi uuden vanhan pyörän tilaukseen hyvällä alella. Pyörätallini vahvistui vuoden 2020 Mondraker Superfoxy Carbon R -superenduropyörällä.
Ensivaikutelma on että tämä on iso pyörä. Pyörän koko L, jossa reach on 490 mm, keskiön korkeus 357mm ja wheelbase 1246 mm. Jousto löytyy edessä on 170 mm ja takana 160 mm. Renkaat ovat 29” ja edessä leveyttä vakiona on 2.5 ja takana 2.4 tuumaa. Ohjaustanko on vakiona 780 mm ja hissitolpassa on 150 mm liikkumavaraa. Edessä on boost ja takana superboost hubit.
Se siitä numeropornosta, mennään itse asiaan eli miltä ajo tuntuu.
Ekaa kertaa siirtymää rullatessa huomaa kuinka nopea tällä on taivaltaa tasapätkää hyvällä etu-geometrialla. Pyörällä pääsi yllättävän vaivattomasti polkemaan portaat ylös ja tekniset maastonousut rullaa hyvin. Pitkä reach pistää työntämään etukropan painon kovimmissa nousuissa eteen ja taipumus on lisäksi jyrkimissä kohdissa istua satulan etupäässä niinkuin XC-pyörällä konsanaan.
Alamäkeen siirtyessä huomaa että pyörä syntyy henkiin nopeudessa ja vauhti tuntuu kevyeltä. Välillä mietin että tarviiko tässä itse tehdä mitään, kun pyörä tahtoo vaan vetää lujaa. Koska keskiö ja ohjaamo on korkealla, esteiden ylittäminen on kevyttä, mutta tiukoissa kaarteissa on vielä totuttelemista löytää hyvä tasapaino. Dropit ja tekniset kivikkorummutukset juurineen on silkkaa lentämistä.
Tasamaalla yllätyin, että sain bunnyhopattua näinkin isolla pyörällä vaikka hypynkorkeus ei vedä vertoja 27.5” maasturille. Leveä tanko ja pitkä reach vaatii vielä lihaspuolella totuttelemista hyvään tekniikkaan. Tankoa voisi ehkä lyhentää sentillä tai max parilla itselleni sopivammaksi…katsotaan.
Pituuteni on 178 cm ja L-kokoinen runko 150 mm mittaisen dropperin kanssa on minulle täydellisen passeli, kun hissitolpan saa asennettua alimillaan juuri minulle sopivaksi korkeudeksi. Tolppa yläasennossa antaa täydellisen polkuasennon ja ala-asennossa se myötäilee rungon geometriaa.
Jousitus on toistaiseksi vakuuttanut, mutta sitä en ole vielä kerennyt tarpeeksi testaamaan antaakseni tarkempaa kuvausta. Toivottavasti viimeistään vuoden ajon jälkeen voin kunnolla perustella itselleni 170 mm / 160 mm jousituksen tarpeen.
8 tykkäystä
Hyvin tehty, joulu on kerran vuodessa vaan!
1 tykkäys
Kulkeeko tää vakiona kaupasta kannettuna tälleen?
Entisenä Foxy kuskina pakko onnitella. Komia ja nopia pelihän se on kun on päätä viedä.
Sonottavana 178cm pitkänä että L koko oli aika ylälimitissä mutta kun jakso elää pyörän päällä niin toimi. BB oli myös tarpeeks korkeella mulletointiin ja sitten se lysti vasta alkokin 
1 tykkäys
Huomaan kyllä että tässä saa elää pyörän päällä ja valmistautua hyppyihin ja droppeihin eri tavalla kuin aiemmalla pyörällä (Canyon Spectral 27.5 M-koko). Kait sekin on vaan totuttelua. Anyway pyörän vakaus ja korkea BB tekee kyl ajosta uudenlaista naatintoa
Aika tyhjää tai sitten video ei aukea?
Uuden pyörän myötä myös investoinnin suojaus tuli ajoissa mieleen. Tässä lyhyesti mitä suojauksia olen viritellyt pyörään.
Ensinmäisenä listalla yllätysosa joka tuli mukana. Ketjunohjuri. Olen lukenut foorumeilta että ketju sattuu ajoittain lyömään satulaputkeen. Vakiona pyörässä ei tule ketjuohjuria mukana, mutta mukavaksi iloksi hi5 tarjosi tämän mukaan. Toivon mukaan tämä estää myös ylimääräistä ketjun hyppimistä satulaputkeen.
Kampien päät suojaan.
Löysin lisäksi autonhelmojen suojausteippiä jonka pitäisi suojella runkoa kiveniskuilta. Teippi on suhteellisen näkymätön joka on +++
3 tykkäystä
Tykkää todella paljon tosta maaliduunista! 
varmasti nopee pyörä, aikanaan tuli koeajettua sappeessa vanhaa foxyä vielä kuin oli aivan uus juttu tää long and slack homma. Oli outo kokemus, tuskin tänä päivänä niin paljoa.
Kettua ylämäkeen
Koskaan aiemmin ei ole tullut XC-hengessä ajettua matkoja, vaan painottunut enemmän enduro-seikkailu-trail-spotti-henkeen. Nyt kävin ajamassa KuoPys:en järjestämän viikko-XC-kisan SuperKetulla 2.4 leveillä assegai ja high roller renkailla testin vuoksi.
Maasto oli hiekkapolkua ylämäkeen ja sen jälkeen mutkittelevaa juurakkopolkua mutaesteineen, mikä huipentui teknisen kivikkoiseen alamäkeen, josta siirryttiin takaisin pitkälle hiekkanousulle. Kierroksen ajoin kuntoryhmässä 2 kertaa. Yhteensä matka oli 7.5km, joka taittui nyt 36 minuuttiin.
Sykkeet oli punaisella koko matkan ajan paitsi hiekkatie ylämäessä kevensin keltaiselle 
Gravity painoitteisesti siis mentiin. Hieman rasitusta oli viikon aikaisemmista ajoista havaittavissa, kun sykkeet hyppäs lähdössä hetkessä kattoon.
Mut nyt sai suoria tuntemuksia mikä on rullaavuus leveillä renkailla, kun poljetaan ylämäkeen. Tuntui että muut polkee ainakin 3x nopeutta mitä itse saa irti. Paksut nappulat tuntui kuin pohjaan palaneelta joulupuurolta hiekalla…ei siis meinannut millään irrota. Mutta alamäessä oli odotetusti kivaa rällätä, vaikkakin koko matka oli painettu kovilla sykkeillä ja tuntui siltä että koordinaatioon ei enää ollut kovaa luottoa. Painoin silti.
Tämä testi oli sinänsä avartava, kun aion ensi kesänä ekaa kertaa osallistua Tahko MTB:hen (muutaman ilmoittautumisen siirron jälkeen) ja mietin että lähdenkö endurosetupilla liikenteeseen nauttimaan huumasta vai vanhalla 27.5” XC/trail-pyörällä ja kapeilla renkailla. Sanotaanko niin, että kisavalinta on tuskaisesti tehty.
1 tykkäys
