Projekti: Paalu Sisu

Sanakirjan antamat käännökset tuntuivat järkeviltä, sillä molempia on tarvittu ja tullaan vielä tarvitsemaan projektin edetessä. Homman nimi on siis täysillä syvään päätyyn vajaavaisin tiedoin ja taidoin, mutta Pole Stamina 140 rungon ennakkotilaus on tehty.

Projekti tulee olemaan joitakin kuukausia pitkä: toimitus on sovittu ensi vuoden puolelle, jolloin runkoja aletaan toimittaa Sramin UDH-korvakkeella ja jollain pikkulisäyksillä. Nää ei ehkä ole kovin kummoisia muutoksia, mutta tässä ajassa ehtii haalia hilut kasaan komponentteihin. Ajoaikaakin pitäisi siunaantua keväälle enemmän, joten tämä oli kaikin puolin sopiva järjestely.

Ketju tulee päivittymään speksaushommilla, mm. iskari on vielä vähän hakusessa vaikka siis alustava valinta onkin jo tehty tilatessa. Käsittelen myös pienet antipatiat firmaa kohtaan (näitäkin on ehtinyt muodostua, vaikka olen ollut varsinaisesti asiakas vasta 3 päivää), mutta vastapainona kerron mikä sai heittämään kaikki rahat Vaajakoskeen.

3 tykkäystä

Oioi. Tuskin maltan odottaa laituridroppivideota!

Varmasti kova fillari radikaaliin menoon!

Tää oli eka giffi mikä tuli vastaan googlesta ku kirjotti pole bicycle gif:

kova laite tulossa. Mitä keulaa oot suunnitellu ja tuleeko tossa mukana toi superdeluxe?

eilen just kattelin isompia pyöriä taas. Harmittaa että ei ollu varaa pitää megaa yhtäaikaa metan kanssa. Tällanen pitkäjoustonen kunnon kevyellä iskaritunella ois kyllä tosi kiva toisena pyöränä

Aijjjjettä

1 tykkäys

No tässäpä tulikin ne speksaukseni ongelmakohdat.

Eli aloin laskeskella kompliitin varustelua ja omia varastoja, niin totuushan on että mulla on tähän satulatolppa ja jarrut valmiina. Pikkusälästä löytyy satula, gripit ja polkimet, mutta siihenpä se loppuukin. Suuria päätöksiä pitää siis tehdä iskarin, keulan ja kiekkojen suhteen. Ja ehkä voimansiirron.

Iskari: Tilausta tehdessä saattoi valita Super Deluxen ja Cane Creekin DBair Inlinen välillä. Nämä oli siis valittavissa samaan hintaan, en ole vielä edes täysin tarkastanut kumpi noista on kaupassa arvokkaampi. Valitsin Cane Creekin ihan vaan sillä perusteella, että toukokuussa koeajoviikonloppuna pyörässä oli tämä kiinni eikä mulla ollut mitään pahaa sanottavaa. Sen puoleen mulla ei oikein ole kokemusta Super Deluxesta, sillä muissa koeajopyörissä oli Foxia kiinni. Luulisin että voin muuttaa iskarivalintaani ihan vaan ilmoituksella, mutta tällä hetkellä mulla ei ole muita perusteita kuin tuo parin päivän koeajo. Kysyin tätä myös Polelta, mutta sieltä ei vielä ole vastausta kuulunut. Heidän speksilistassaan suositeltu iskari on Super Deluxe. No, pari kuukautta aikaa päättää. EXT:n coili olisi maksanut “vain” 244e enemmän, vaikka tämähän näistä on erikseen ostettaessa selkeästi kallein. Pelkään kuitenkin että coilin pääsen kärsimään vain sen huonoista puolista, eli painosta ja huollon hankaluudesta, enkä ehkä pääse nauttimaan parhaista puolista lähipoluilla niinkään.

Keula: Tässä onkin sitten enemmän vaihtoehtoja. Vähän myös kaikenlaisia ajatuksia enkä oikein vielä ole päättänyt. Alun perinhän tää on suunniteltu 140- tai 150-milliselle keulalle, mutta koeajossahan tässä oli kiinni 160-millinen lyrikki. Ei tuntunut liian isolta, mutta luulisin että lähipoluilla kokeilisin mielelläni lyhyempääkin. Järkevä ihminen varmaan iskisi 150-millisen kiinni eikä paljoa pohtisi, mutta tiedän että itse jäisin miettimään aina vaihtoehtoja. Katsotaan miten tää nyt kirkastuisi, onneksi tähänkin on aikaa. On mulla yks suosikki, mutta siitä sitten myöhemmin.

Kiekot (ja voimansiirto): Tää riippuu nyt vähän millasta osaa löytyy tässä talven aikana. Alkuperäinen ajatus olisi tilata saksanpuljuista tollanen 12-vaihteinen XT-setti, jonka ilman kampia saisi 300 euroon. Kammet nostaa hintaa jonkin verran, joten voisin ehkä katsoa josko nää löytyisi erikseen. Voimansiirto vaikuttaa kiekkoihin lähinnä vaparin suhteen: pitääkö ostaa uudet Microspline-vaparilla vai jostain sitten normishimanovapari. Melko varmaa on että kiekot tulee Hopen tai DT:n navoilla, sillä näille saa haluamani vaparit ja molempia löytyy jo nurkista, joten tässä tuntuisi olevan jotain henkisiä synergiaetuja. Jos kammet löytyy ja 12-vaihteinen XT tulee tilattua niin aattelisin varmaan kasaavani kiekot Hope/Sapim D-light/WTB KOM Tough. Kevyet pinnat on vähän riski, aattelin kuitenkin tämän parkkiinkin viedä, mutta jos tää trendi jatkuu niin painan projektin valmistuessa reilusti alle 70 kiloa. Näitähän voi sitten katkeillessa korvata compeilla. Tämän osion suhteen on jo Ebayssa pari juttua vetämässä, joten ne voi ratkaista oikeastaan koko tämän homman.

Fillaritoria tulee selattua, ebayta myös, mutta voi miten odotankaan Black Fridayta tänä vuonna.

On se kivaa speksailla uutta pyörää!!

Mä suosittelisin tohon iskarihommaan ehdottomasti Super Deluxea, jos vielä voi vaihtaa. Etenkin, jos ja kun on runkoon sopivalla tunella. CC DB IL on ihan okei iskari ja kivasti säätöjä, mutta ei hirvittävän luotettava, tekniikaltaan monimutkanen ja super deluxen ollessa vertailukohtana, jää se Cane Creek ihan varmasti tuntumassaan toiseksi. Inline canecreekissä öljy kulkee sellasten aika pikkuisten venttiilien läpi, kun taas superdeluxessa on perinteisempi “shim stack” jonka läpi öljy saa reilummin kulkea ja vaimennus toimii huomattavasti paremmin. Tollasella pienellä venttiilivaimennuksella tulee sellanen fiilis, niinku sillä iskarilla ois ihan pikku flunssa kokoajan.

Mullakin oli yks Inline CC, coili kylläkin. Toimi hyvin ja ehkä vasta nyt ku koko pyörä ja iskari on jo toisaalla, tietäisin tosissani miten se kannattais säätää… heheh. Ehkä suurimmat CC IL epäilykset on tullu työhommissa. Viikottain oli stuckdowneja ilmaiskareissa ja sellasia iskareita, joista öljyt tullu säätönappuloista ulos.

Superdeluxen kanssa ei tarvi miettiä säätöjä ja huollotkin voi tehdä itte. Ja toimii varmasti ja jos ei toimi, niin silloinkin on helppoa. Niin ja superdeluxehan on kalliimpikin! Siinähän jo tärkein syy…

2 tykkäystä

Tässä on semmonen hampurilaispostaus, jossa on hyvää, “huonoa” ja lopuksi kevyttä vittuilua.

Hyvää

Projekti ei sillä tavalla ole ollut vielä kauhean konkreettinen, mitä nyt lompakko tuntuu aika kevyeltä. Jos tää olisi jostain syystä peruuntunut niin mitään ei olisi tarvinnut myydä eteenpäin kun ei mitään ollut tätä varten hankittukaan. Mutta nyt projekti on muuttunut fyysikseksi! Tätä sitä kelpaa hiplata, todennäköisesti rungon saapuessa tästä onkin anodisointi kulunut kokonaan pois runkoon mätsäten.

“Huonoa”

Stemmi kädessä voinkin nyt vetää alta pois tämän antipatiapostauksen eli mitä mieltä tällainen hetken asioita seurannut asiakas on Polesta. Aloitetaan siitä puhuttavasta aiheesta eli polepäällikön somepreesenssistä. Tästähän löytyy kaikenlaista esimerkkiä vuosien varrelta mikä on ollut meno, mutta toisaalta mun mielestä tällainen vuosien takainen postausten kaivelu jonkun tyhmistä jutuista on vähän turhaa. Onhan meno ollut melko dorkaa, mutta henkilökohtaisesti se ei mua haittaa. Epämiellyttäviä ihmisiä on eikä mun niistä tarvii tykätä eikä oikeastaan enää peruskoulun jälkeen tulla toimeenkaan niiden kanssa, joten tässäpä mä en menetä mitään. Se joka menettää on Pole: mielikuva brändistä on muotoutunut aika vahvasti henkilöön niin hyvässä kuin pahassakin, ja muutamakin henkilö on ilmoittanut ostavansa mieluummin mitä tahansa muuta merkkiä. Tää on mun mielestä ihan perusteltu kulutuspäätös ja samaa pohdin itsekin. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen että jos joku jorma on vähän ikävä kuitenkaan ketään varsinaisesti satuttamatta niin mun ei tarvii tästä mieltäni pahoittaa.

Jos henkilökohtainen viestintä on ollut kummallista, niin onneksi yrityksen linjakin on sama. Lähinnä tästä tulee mieleen facebook-ryhmä, joka on toki yrityksen työntekijöiden ylläpitämä. Pole mainostaa ryhmää sivuillaan ja täällä olisi kaiketi toivottavaa keskustella kaikkea rakentavaa tai jakaa innostavaa kuvamateriaalia. Muutenkin meno on tuolla vähän kirjava ja tää on nyt se harva kerta kun multa irtoaa vähän sympatiaa Polelle: jos firma on mitä on, niin sen asiakkaatkin saattaa olla, no, eksentrisiä. Ongelma on ollut viimeaikoina turhautuneet asiakkaat, jotka ovat odotelleet kuukausia myöhästyneitä pyöriään ja erehtyvät kysymään ryhmässä että “missä helvetissä mun pyörä on?”. Sinne vastataan että tää ei ole asiakaspalvelu ja postia pitää lähettää tai soittaa. Joskus tää vastaaja on se sama tyyppi, joka vastaa (tai on vastaamatta) siellä asiakaspalvelussa siihen sun mailiin tai puheluun, mutta joskus tää voi olla myös joku poleuskovainen. Poleuskovaisella olen nimittänyt niitä tyyppejä, jotka koulutetusti vastaa myöhästyksiin “Ei se haittaa kun se pyörä kyllä korvaa tämän”. Jos olisin liikuttanut tonneja Vaajakoskelle maaliskuussa ja mulle on luvattu pyörä heinäkuussa, sitten heinäkuussa on ollut pelkkää radiohiljaisuutta joka on epämääräisesti kestänyt syyskuun loppuun ja pyörä olisi saattanut saapua lokakuussa, niin olisi mua ehkä harmittanut nuo menneet ajokuukaudet. Varsinkin siinä vaiheessa kun joskus elokuussa myöhästymisistä ei oikein kerrottu mitään ja firman somesta voi seurata miten nää elää jotain EWS-unelmaansa asiakkaiden rahoilla niin olisin saattanut mennä paikan päälle katsomaan missä mättää.

Facebook-ryhmähommakin on tavallaan elänyt aika luonnollista kehityskaartaan. On olemassa tämä iso ryhmä ja sieltä erkautunut pienempi fb-yhteisö. Kai sitä voisi ajatella että näin asiakkaan näkökulmasta tää on win-win-tilanne, kun on yhteisö jossa pohtia avoimesti kaikkea ja sitten on ryhmä, jossa huutamalla saa asiakaspalvelun kiinni kun siinä on muuten voinut olla vaikeuksia. En mä oikein tiedä voiko tollanen firman itsensä ylläpitämä foorumi olla oikeasti mitään muuta kuin asiakaspalvelun jatke ja kun sen ymmärtää, niin eipä tässäkään sen kummemmin uhreja ole.

Nyt painotan että en tiedä millainen meno muilla firmoilla on myöhästymisten suhteen. Pienemmillä lafkoilla nää on varmaankin enemmän sääntö kuin poikkeus, sitten joku Sick on ääripään esimerkki. Polellahan on tosiaan ollut ongelmia pitää aikataulusta kiinni. Tätä hoidettiin Stamina 180:n kanssa jossain vaiheessa ihan hyvin, toukokuussa tuli video missä selitettiin myöhästymisten johtuvan uudesta takakolmiosta ja näytettiin mitä kaikkea on tulossa ja miten tää on parempi. Tuskin kukaan toivoi myöhästymistä, mutta tossa tuli sellainen olo että avoimesti kerrottiin missä mennään. Isoveljen myöhästymiset taisi periytyä 140-mallille, mutta kauhean avoimesti näistä ei kerrottu. Toimituksia lupailtiin heinäkuuksi, mutta tarkkailuni perusteella pyöriä alkoi liikkua tehtaalta vasta lokakuussa. Heinäkuussa tilaussivulle päivitettiin toimitusarvioksi 7 viikkoa. Nyt tulee sellanen pointti, joka mua oikeasti haittaa ja tätä jouduin harkitsemaan tilausta tehdessä: Pole valehtelee. Toi 7 viikkoa ei ole missään vaiheessa pitänyt paikkaansa ja kyllä ne on tämän tienneet. Ei voi olla kyse mistään virhearviosta, kun mullekin arvioitiin tilatessa ihan erinäköinen arvio (ei varmaan yllätä että pidempi kuin 7 viikkoa). Omaa toimitusaikaa pidensin sitten varmaan tarpeettomasti omasta tahdosta, koska musta tuntuu että näin lokakuussa tilatessa pyörää tuskin näkee ennen vuodenvaihdetta, mikä on mulle siis ihan ok, muttei ole kauhean linjassa tilaussivun kanssa. Olin tästä siis tietoinen ennen maksamista. Valehdeltiinhan mulle tosin siinäkin. Mulle tuli muistutusmaileja että ennakkotilausalennus loppuu 10.10. Keräsin roposeni kokoon ja tilasin rungon. Ei varmaan yllätä ketään ylläolevaa lukenutta että ennakkotilausalennus on edelleen päällä. No, tää oli nyt sillä tavalla uhriton rikos että toisaalta ne painosti mut vetämään liipasimesta, jolloin pohtiminen loppui ja sain yhden asian osalta mielenrauhan. Toisaalta taas jännittää millon oikeasti mun runko tulee, koska yhteenkään annettuun päivämäärään ei voi luottaa. Onneksi ei ole kiire, mutta en kyllä haluaisi olla repimässä ovia Vaajakoskella kun seuraava EWS-kausi starttaa.

Vittuilua

Mun varmaan pitää jossain vaiheessa kirjoitella miksi mä edes tilasin koko rungon, kun tämän kirjoittaminen alkoi harmittaa ja pitää varmaan luoda positiivisia fiiliksiä samanlaisella tekstimäärällä sitten. Tämän postauksen kuitenkin lopetan kevyemmin haukkumalla Polen markkinointia ja yhtä mainoslausetta erityisesti: Are you machined?. Mitä helvettiä tää tarkoittaa? Rungot koneistetaan joo, mutta onko tässä joku muu viittaus johonkin jota mä en ymmärrä? Onko siis informaatioarvo sama suomeksi jos kyseltäis “Ootko koneistettu?” Olisin niin mielelläni väärässä ja tossa olisi joku nokkeluus takana. Varmaan turha toivo. No ei muuta ku ite hommiin. Hei Pole, jos luette tätä niin voin keksiä teille useammankin paremman mainoslauseen. Oma prosessi alkaa niin että otetaan joku sana, sitten vaihdetaan siitä yksi kirjain ja katotaan tuliko hyvä ja nokkela. Tuli hyvä! Tässä teille: Rise of the machined. #riseofthemachined. Viittaa siis koneiden nousuun, rise of the machines, mutta toisaalta niiden teidän koneistettujen runkojen nousuun. Nyt kun tää on rautalangasta väännetty (vai alumiinista koneistettu HEH) niin saatte käyttää!

2 tykkäystä

Tässä muistelen kans Taipaleen tilauskuvioita tän myötä. Jäi fiilis että myöhästymiset oli kyllä tiedossa muttei niitä jostain syystä jaksettu kertoa ennakkotilaajille. Siis tämmöistä että blogiin ilmestyy teksti runkojen myöhästymisestä, vasta myöhemmin saapuu sähköposti uuden toimitusaika-arvion kera, jonka takarajan ollessa sittemmin jo hyvää vauhtia käsillä saan erikseen kysymällä sähköpostiin tiedon, että tehtaalta tuli juuri “eilen” viestiä että runkoja pakataan ja ovat pian matkalla Taiwanista Suomeen. Ymmärrän tosi hyvin tämmöiset myöhästymisjutut sinänsä, olenhan itekin atk alalla jossa olisin upporikas mikäli kykenisin keksimään sen kristallipallon, jolla näkee projektin toteutuvan aikataulun. Mut tämmöinen rahti kuitenkin ottaa aikansa, joten melko varmasti siellä on tiedetty 2 vk ennen arvioitua toimitusaikaa, että onko ne rungot laivan kyydissä vai ei, ja sen kertomatta jättäminen jätti jotenkin kehnon fiiliksen, kun samaan aikaan blogista voidaan lukea, että “transparency is key” ja sepostuksia noista EWS-reissuista.

Tiedotus on kyllä semmoinen laji jossa on korkeat panokset, mutta se on tiedottajalle helppo peli, koska jo ihan ok:lla viestinnällä pärjää hyvin, mutta huonolla häviää varmasti.

1 tykkäys

Machine :clap: of :clap: Vaajakoski

1 tykkäys

Jäi aika negatiiviseksi tuo edellinen valitus, mutta niin se tavallaan pitikin, kyllähän epäkohdista täytyy voida puhua suoraan. Pääpointtini onkin lähinnä että musta on vähän surullista, koska Pole voisi olla lähestyttävämpi ja sympaattisempi aika helpoilla keinoilla. Virheellisesti kuitenkin annoin ymmärtää, että mulla olisi vaan näitä negatiivisia mielikuvia Polesta. Nimittäin on niitä positiivisiakin, joten vaikka tässä tekstiä tulee vähemmän niin nää painaa enempi kuin nuo negatiiviset. Senpä takia tässä asiakkaita ollaankin. Tai vähintään lippu jonoon on ostettu.

Aloitetaan viittaamalla edelliseen viestin valituskohtaan, eli aikataulun venymiseen. Eli nythän on niin, että jos Pole olisikin heittänyt ennakkotilauksen heinäkuussa kiinni niin mä en varmaan olisi ehtinyt aloittamaan koko projektia. Mullehan tää olikin sitten lopulta ihan hyvä juttu, heh. Sori kaikki muut.

Toinen on takuukeissit. En tiedä onko Polella ollut paljon maanantaikappaleita tai muita vikoja, mutta laajemmin on käynyt esiin että ensimmäisessä Machine-erässä liimaukset petti, ainakin takakolmiot ja ilmeisesti jossain tapauksissa rungotkin alkoi mennä keskeltä halki. Nämä käsittääkseni Pole hoiti melko nopeasti kuntoon enkä ole kauhutarinoita lukenut takuukeisseistä. Pidän myös plussana että jos tällainen nyt sattuisi eteen niin voin valittaa suomeksi ja hoitaa postitukset helposti.

Tähän vähän viitaten kolmas positiivinen mielikuva johtunee siitä että oon pohjimmiltani vähän juntti. Tai en tiedä juntista enkä mistään nationalististakaan, mutta mua lämmittää ajatus että runko on tehty lähellä. Toki jokainen osa joka tähän menee kiinni on rahdattu jostain kaukaa idästä (paitsi stemmi), mutta antakaa mulle nyt hetki nauttia tällaisesta kansallisromanttisesta tuulahduksesta.

Ja neljäs on sitten että kyllähän Polen edustajat on olleet aina ihan mukavia tavattaessa ja asiakaspalvelu on tuolloin hoitunut mallikkaasti. Sen vuoksi etänä tehdystä asiakaspalvelemattomuudesta tuleekin niin kumma olo. Vaikkei varsinaisesti Polea olekaan, niin täytyy tässä samalla kehua Bikeworxia, joka lainailee Poleja koeajoon Espoossa. Eihän nääkään mitään kummempaa tee, kaikki hoitui kuten sovittu, asenne oli rento ja avulias. Ehkä osa rentoudesta johtui siitä, ettei lainattavat pyörät olleet omia. Olipa niin tai näin niin mun rungosta provisio kuuluu tänne, ilman koeajoviikonloppua ei olisi tilaustakaan.

1 tykkäys

Turhat horinat sikseen, eiköhän speksata välillä!

Kampien osalta tilanne oli hetken aikaa tuuliajolla. Alunperin olin ajatellut hankkia tuon XT-setin, jossa olisi saanut 12-vaihdetta ja kammet. Hinnan olin kuitenkin katsonut vähän väärin, sillä halvimmat setit oli 175-millisillä kammilla ja nämä tuntui vähän ylimitotetuilta. 170-millisillä hinta nousi melkein satasen, joten aloin katsella muualle. Hopen kammet alkoi vähän kiinnostaa, mutta jos tähän on tulossa jarrut ja stemmi ja varmaankin navatkin sieltä niin olisihan se vähän liikaa. Yleisestä laakerien kestosta 30 millin akseleille ei löydy ihan kauheasti hyvää sanottavaa ja vielä tuossa eräänä päivänä laukuntekijä Andrew the Makerin instastoryssä tuli vastaan katkennut Hopen akseli tulisella palautteella. Kaikestahan löytyy netistä kuva rikkinäisenä, mutta kaiken tämän jälkeen ei tarvinnut miettiä kauhean kauaa kun torilla tuli kammet vastaan.


Nää on nyt 165 milliä pitkät, mutta katsotaan menikö sen suhteen oppirahoiksi vai voisko nämä ollakin sopivat. Eroon noista halutessaan pääsee varmaankin.

Voimansiirron suhteen olen vihdoinkin päättänyt mennä säästölinjalla, sillä olisihan se tyhmää jättää hyväkuntoista 11-vaihteista XT-voimansiirtoa varastoon vain odottelemaan ajamista. Lisärange olisi ollut plussa, mutta yhden naksun pitäminen säädöissään miinus, joten näin mennään. Voimansiirtoon enää hommattava siis vain ratas ja keskiö.

Voimansiirtokysymyksen ratketessa olen palannut kiekkoihin. Pari kertaa olen ebayssa huudellut jo napoja, mutta mielestäni hinnat ovat menneet melko korkeiksi verrattuna uusien hintoihin. Tästä kaiken laskeskelun lomassa huomasin r2-biken tarjouksen kiekkotarjouksen, josta Hopen navat, pinnoiksi CX-Rayt ja kehiksi ARC 30:t lähtisi ihan järkevään hintaan 570e. Alle satasen nuo tulisi kalliimmaksi kuin alunperin suunnittelin, mutta voimansiirrosta säästetystä summasta voi hyvin paikata tähän eikä tarttisi itse kasata. Tähän tarjoukseen pitäisi tarttua viimeistään 3.11., joten jos jollakin on pääkaupunkiseudulla jotain tilattavaa tuolta niin postimaksuja pääsee jakamaan.

Niin ja ajattelin ottaa oranssit navat.

Oman projektin kanssa pyörät pyörii hitaasti, mutta yleisesti Staminan ympärillä kuohuu! Tätä lukevat varmaan tietävätkin että Pinkbiken testiin lähetetty pyörä oli heikompaa tekoa ja takakolmio ei taittanut matkaa vaan matka taittoi kolmion. Kohu syntyi enemmänkin Polen ennen arvostelua julkaistusta vastineesta, jossa kerrottiin miten pikkumokana lähetettiin väärä takakolmio ja oikeastaan oli kivempaa syytellä muita. Tunnelmat oli kohtuullisen kireät ilmeisesti valmistajan päässä, mutta lopulta itse arvio oli hyvin maltillinen ja Polella näytettiin ihan dilleiltä. Taas.

Noh, ehkä tästäkin pöly pian laskeutuu. Omaan ostopäätökseen ei tapaus vaikuta, takakolmiohan suunniteltiin uudelleen aiemmin. Olipa syy siihen tällaiset tapaukset tai virallinen “too much chain slap” selitys, kuten aiemmin mainitsin Pole on hoitanut takuukeissit kaiketi aika hyvin.

Puhutaanpa sitten vihdoinkin aiheesta, jota olen säästellyt tässä ketjussa eli niinkin vähänpätöisestä asiasta kuin ajaminen.

Olen ollut Staminan selässä neljä kertaa. Ensimmäinen kerta meni pikaisesti ohi toukokuussa Fiskarsin Expossa, en oikein varmaan tajunnut vielä mikä toi pyörä oli ja mulla oli listalla vähän muita suosikkeja. Testilenkki oli lyhyt ja vähän käppänen, tuolta jääneet mielikuvat oli todella pinnallisia. Jotenkin ne polet kuitenkin jäi mieleen. Toinen kerta oli Polen testi-ilta kesäkuussa Paloheinässä. Tuolloin jopa olin ottanut selvää Staminoiden, Machinen ja Evolinkkien eroista ja kiinnosti miten nämä käyttäytyy vähän mielenkiintoisemmassa maastossa. Hauskaa oli vaikkei pyörä ihan täysin kontrollissa pysynytkään. Evolinkki tuntui vähän käppäsemmältä, 180 liian isolta ja 140 aika tosi kivalta.

Pikaisen pohtimisen jälkeen varasin itselleni pyörän viikonlopuksi. Ilmeisesti pyörä oli eräänkin Matin henkilökohtainen pyörä, mukana oli nimittäin “Matti Lehikoinen Signature Edition” -kiekot jossa takanen heitti varmaan puoltoista senttiä. “Mattia toi ei oo haitannu, niin tota, ei varmaan suakaan.” Oikeassa olivat, ei se häirinnyt. Ensimmäinen koeajopäivä pyörittiin Helsingin keskuspuistossa ja vähän laskettiin Paloheinässä. En voi väittää että osaisin ottaa pyörästä kaikkea irti, mutta sen minkä sain niin aloin olla myyty. Jo ekan päivän jälkeen taisin tunnustaa että mä varmaan tilaan tällasen joku päivä. Toka päivä käytiin pyörimässä Koskelassa ja meno oli omasta näkökulmasta hurjaa. Ja hauskaa!

Tässä välissä kävin koeajamassa yhden toisen suosikin. Maastopyöräilyhän on mielikuvia, joten luotin omiini. Ajoin Stamina-lenkilläni kepussa yhden kivisen polkupätkän jotenkin niin sulavasti, että se jäi mieleen ja mietin tuon jälkeen että miten tää voi olla näin siistiä. Verrokkipyörällä ajoin samaan kohtaan ja päätin mielessäni tarkkailla onko fiilikset yhtä blissiä kuin aiemmin. Hirveä paukutus ja räminä! Mitä hemmettiä! Aivan varmasti valitsin itse linjani huonosti ja kaikkea muuta, mutta kyllähän se Stamina alkoi tuntua aina vaan houkuttelevammalta.

Neljäs kerta oli vähän vahinko jälleen Fiskarsissa Bikes, Burgers and Beers -tapahtumassa. Ei ollut tarkoitus mitään ajaa, mutta koska olin pyöräillyt tuonne niin ajattelin että sama se katsoa vieläkö kiinnostaa. Ja voi kyllä. Testilenkki oli edelleen käppäinen, mutta ei se niin haitannut. Alkoi olla tunnelmat tilausta vaille valmiit. Joitain mielikuvia loin kuitenkin tälläkin ajolla, nimittäin voimansiirrosta. Varmaan se GX Eagle oli demotessa mennyt säädöistään, mutta hitto mikä räminä vaihtaessa. Kyllä mä sitä pohdin että tää ei nyt oo ihan kohdallaan, mutta samalla tuli mieleen etten mä tämmösestä halua maksaa. Siitäpä se ajatus pelkän rungon tilaamisesta sitten lähti.

Tässä langassa on käsitelty ehkä enemmän negatiivista kuin positiivista. Reilu viikko sitten tuli mieleeni että hitto mullehan on tulossa uus pyörä. Ja että sillä ajaminen on ihan hemmetin siistiä! Alkoi vihdoinkin innostunut odottelu. Ja ton pinkbiken videota katsellessa ja kommentteihin yhtyessä into ei ainakaan laannu. 2020 vedetään!

4 tykkäystä

Let’s talk about specs!

Pyöräähän piti speksata tässä odotusajalla ja niin tein. En tiedä olenko ylpeä vai pettynyt itseeni, mutta mulla meni melkein kaksi kuukautta rungon tilaamisesta ennen kuin osalista alkaakin olla kasattu. Kaikkia ei ole vielä ystäväni Visa maksanut, joten voi olla että tämän kirjoitettuani joku loppuukin varastosta ja pääsen uusinta speksauskierrokselle. Manaan tämän nyt sitten tahallani tähän ettei lopu tekeminen joulukuun pimeinä iltoina.

Keulavalintaa pitänee vähän kommentoida kun se oli ehkä suurin yksittäinen homma. Mullahan oli siis mielessä että olisin metsästänyt tähän Manitoun Mezzerin. Se vaihtoehto oli mielessä lähinnä siksi, että multahan löytyy toi Manitoun Mastodon ja siihen olen ollut varsin tyytyväinen. Vähän puolueellinen valinta siis. Myös tossa olisi voinut vaihdella pituutta ilmajousia vaihtelematta, mutta aloin varsin järkevänä ihmisenä pohtia että paljonko mä nyt sitten lopulta jaksan sitä säätää. Valinta alkoi kohdistua 150-milliseen Pikeen, joita esiintyy alennuksessa ympäri inter nettejä. Eihän sekään päätös lopulta kestänyt, kun alkoi taas tarjouksia sadella. Alustavasti tähän on nyt kaiken tämän tuuliviireilyn jälkeen tulossa 160-millinen Lyrik, joka hassusti onkin sama keula jolla tämän aikoinaan koeajoin. Ai miksi alustavasti? No kun tämä on yksi niistä palikoista jota ei ole vielä luotottu. Muuten Visa onkin tovereista parhain: maksuja ei tartte kuitata polvilumpioilla, sillä tämän hoitaminen meneekin ens vuoden puolelle. Toivottavasti on uudenvuoden mehiläisvahassa paljon röpelöä pintaa…

Dropperiasia oli toinen jota joutui vähän pohtimaan. Valmiina löytyi siis varastosta Crank Brothersin Highline, jonka toiminnassa nyt ei varsinaisesti vikaa ole. Onhan se Polen kompliittien mukana tulevaan Bikeyokeen verraten vähän hitaampi, muttei se nyt niin mua ole haitannut. Ongelma on lähinnä tuo staminan 34,9 millin satulaputki. Aika outoa faktaa muuten löytyy tolppien shimmeistä: joku valmistajakin on todennut runkotakuun raukeavan jos käyttää tolpan kanssa shimmiä. Kuulosti niin käsittämättömältä, että varmistin tän vielä Polen asiakaspalvelustakin. Vielä kummempaa oli se että ne vastasi, kjeh. Pole ei kuulemma ole tällaista takuun menetystä linjannut, mikä on kiva. Bikeyokestakin tuli kyllä tarjous, mutta mennään nyt eka shimmin kanssa ja mietitään niitä oppirahoja vasta kun tolppa nitisee ja natisee ja valuu.

Kotoa löytyi myös tuo aiemmin mainitsemani 11-vaihteinen XT-setti, jonka myötä kiekkovalinta meni tonne tarjouspuolelle Hopen navoilla. Päivitysikkuna jää kuitenkin tarvittaessa auki, kun Hope alkaa ensi vuoden puolella myymään Microspline-vapareita, mutta katsotaan niitä sitten kun on joku osa ajettu entiseksi. Ja valmiina oli myös ne Hopen jarrut, jotka tuli hankittua vähän salaa jotain tällaista projektia varten. Pääsen vihdoinkin katkomaan niistä letkut sopivan mittaisiksi! Polkimet, satula ja blackspiren ratassuoja myös entisistä, muu pikkusälä löytyi fillaritorilta sekä syksyn ja mustan perjantain alennuksista. Semmonen hyvä oli kauan sitten luodussa valmiissa tarvelistassa, että heräteostoksiin ei ollut varaa, mitä nyt ylimääräset gripit nappasin matkaan.

Projekti alkaa siis näyttää seuraavanlaiselta:
Runko: Pole Stamina 140 M
Iskari: CC DBair Inline (tää taitaa olla vielä vaiheessa muuttumassa rokkarin superdeluxeksi)
Keula: Lyrik 160
Kiekot: Hope/RaceFace ARC 30/CX-Ray (varmaan oon tosi kiitollinen tästä valinnasta kun etsin vaihtopinnoja)
Kammet ja ratas: Shimano XT ja 30-hampainen
Keskiö: Shimano XT
Vaihtaja, pakka: Shimano XT 11-vaihteinen, 11-46-pakka.
Jarrut: Hope Tech 3 E4
Satulatolppa: Crankbrothers Highline 160
Satula: joku SDG
Stemmi: Hope AM 35/35
Tanko: OneUp
Gripit: Chromag Basis
Ketjuohjuri: OneUp
Polkimet: RaceFace Chester
Renkaat: DHR II EXO+ MaxxTerra 2,4" / DHF EXO MaxxGrip 2,5"

Tai näyttää ja näyttää, enhän ole tainnut nähdä takakolmion päivitysten jälkeen vielä yhtään kuvaa lopullisesta rungosta. Minkähän näkönen sieltä on edes tulossa…

3 tykkäystä

Kunnon raborttia :hail:

1 tykkäys

Kova häksätin tulossa! XT 11 on kyl ihanan pomminvarma, mietin itekin vaihdanko ajopyörään shimanot NX eaglen tilalle… se nimittäin ei ole ihanan pomminvarma

1 tykkäys

Ettei menis pelkäksi osteluksi niin kyllähän mä vähän tätä vetämistä varten tein myös vyölaukun T-Rex-X-Pacista. Nää on nyt olleetkin esille yksivaihteella ja instassa ja fabossa joten menköön vielä mtb666 samaan kovien liigaan.

Saakohan noita instoja tänne laitettua helposti vai onko koko insta yks perkeleen paska? Apua.

Aattelin tosin että voisin kokeilla tehdä jonkun fidlockityökalupussukan vielä, mutta sen ompeluun pitää odotella pyörän saapumista.

1 tykkäys

Täällä pitäis ens viikolla tulla etukäteen joululahjapakettia, esitellään niiden sisältöä sitten lattiaerotiikan merkeissä. Ajattelin että joudun katselemaan romuja pitkäänkin runkoa odotellessa, mutta

Stamina tilauksesi valmistumisajankohta on joulukuun loppu puolella

Ennen kuin tässä innostutaan niin muistetaanpa että arviot ja aikataulut ovat olleet vähintäänkin viittellisiä näissä hommissa. Mahdollisuus haaveilemani aikataulun lyhenemisestä parilla kuukaudella sai minut kuitenkin kyselemään vähän siitä dropperitarjouksesta vielä. Mä oon näemmä helppo uhri.

Fool me once, shame on me. Fool me twice niin ostan dropperin.